TOIMINTAVUODEN ALKAESSA

Ensiksi kiitän seitsemän vuotta toiminnanjohtajana toiminutta Tenho Ilvosta saamastani opastuksesta. Aloitimme tehtävien vaihtoon liittyneen yhteistyön noin vuosi sitten. Tenho jaksoi neuvoa ja opastaa minua. Hän jaksoi myös hoitaa kaikki tehtävät vuoden loppuun asti ilman merkkiäkään siitä, että olisi lopettamassa tehtävässä. Olen eri yhteyksissä saanut tietää Tenhon hoitaneen tehtävää hyvin täydestä sydämestään. Toivotan Tenholla makoisia, vihdoinkin alkavia ”eläkevuosia”. Tenho taitaa kyllä kuulua niihin, joilla pitää aina olla jotain puuhaa, joten parempi kai toivottaa jatkuvaa menestystä vaikkapa taloyhtiön monitoimimiehen tehtävässä.

 Alkanut toimintavuosi on samalla itsenäisyytemme yhdeksäskymmenes, juhlavuosi. Miten huomioimme vuoden toiminnassamme? Aktiivinen toiminta on yksi parhaista tavoista tuottaa lisäarvoa juhlavuoteen ja vahvistaa niitä perusasioita, joilla itsenäisyys on kuluneina vuosina säilytetty. Vuoden juhlistamiseksi välitän kaikille jäsenyhdistyksille lakkautumassa olevan sotilasläänimme komentajan eversti Seppo Pesosen meille heittämän haasteen. Hän toivoo meidän osaltaan olevan mukana huolehtimassa siitä, että jokaisessa kunnassa järjestetään vuoden aikana yhteisvoimin - reserviläiset, veteraanit, eri nuorisojärjestöt ja muut asiasta kiinnostuneet tahot - itsenäisyyden yhdeksänkymmentävuotisjuhla. Toinen selkeä yhdeksänkymmenvuotistapahtuma voisi olla vaikka vuotuinen veteraanikeräys. Tänä vuonna valtakunnallisella tasolla kaikki veteraanijärjestöt ovat päätyneet yhden yhteisen keräyksen järjestämiseen. Hoitakaamme asia mallikkaasti tänäkin vuonna yhdessä muiden järjestöjen kanssa.

 Muutamia vaikutelmia alkaneelta työsaralta. Uuden virkani puolesta pääsin osallistumaan pohjoiskarjalaisten veteraaniyhdistysten vuoden 2007 veteraanikeräyskokoukseen. Hieman ennakkokaavailuista poiketen sain kunnian toimia jatkossa keräystoimikunnan puheenjohtajana. Miellyttävää oli huomata asioiden sujuva ja hyvähenkinen hoituminen kokouksessamme. Myöhemmin valtakunnallisessa kokouksessa silmiinpistäväksi nousi kiistely siitä kuka keräystyön tekee ja jaetaanko rahat oikein. Keskittykäämme me täällä keräyksen pyyteettömään hoitamiseen.

 Tammikuun viimeisenä viikonloppuna kävin seuraamassa piirien ilma-aseammuntoja. Nahkapukuiset hienoine aseineen ampuneet kivääriampujat toivat ensimmäisenä ajatuksen ”ammattimaisesta” ampumaurheilusta. Hyvä niin ja kaikki kunnia ampumaurheilua vakavasti harrastaville yhdistystemme jäsenille. Yhdistyksiemme toiminnan tavoitteenahan on kuitenkin se, että mahdollisimman moni jäsenemme ylläpitäisi ampumataitoaan ja jokainen voisi harrastaa ”kilpaurheilua” ja lähteä kokeilemaan esim. ammuntaa ilman korkeita tulostavoitteita ja siinä tarvittavia huippuvälineitä. Tapahtuman synnyttämillä ajatuksilla haastankin jokaisen jäsenen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi osallistumaan talvella johonkin maakuntamme alueella järjestettävään laturetkeen, kesällä vielä lähes jokaisessa kunnassa järjestettävään suunnistustapahtumaan, prosenttiammuntaan ja syksyllä johonkin patikkaan. Yhdistysten on helppo itse järjestää prosenttiammunnat ja syksyinen kävelyretki, mutta hiihdossa ja suunnistuksessa kannattaa hyödyntää olemassa olevia tapahtumia ja tukea samalla niiden järjestäjiä, jotka ovat kiitollisia jokaisesta tapahtumiinsa osallistuvasta henkilöstä. Ylläpidämme näin omia valmiuksiamme selvitä jokapäiväisestä elämästä ja mahdollisista vaikeammista ajoista ja tuemme oman alueemme elinvoimaisuutta.

 Tutustuin myös 40. kerran järjestettyyn ”UMPIHANKI” -tapahtumaan. Tapahtuma lienee yhdistystemme maastossa toteutettavien koulutustapahtumien uranuurtaja ja lippulaiva. Nurmeksen reserviupseereja on kiitettävä mainion tapahtuman ”hengissä pitämisestä” ja lupauksesta jatkaa ainakin vielä yhdistyksen 70-vuotisjuhlavuoteen, vuoteen 2011. Toivottavasti tapahtuma jatkuu senkin jälkeen. Ratkaisevaa lienee se, että yhteistoiminta puolustusvoimien ja maanpuolustuskoulutus ry:n kanssa jatkuu ja että yhteistoimintaa muiden reserviläisyhdistysten ja -järjestöjen kanssa laajennetaan. Yhteistoiminta kaikilla tasoilla on ratkaisevassa asemassa, kun mietimme sitä, miten kykenemme säilyttämään yhdistyksemme ja koko yhteisömme elinvoimaisena.


Kari Jylhä, toiminnanjohtaja