Kari Jylhä työnsä ääressä...




...vaeltamassa Slovakiassa kesäällä 2005




...ja pyöräsuunnistamassa Slovakiassa 2005




Pohjois-Karjalan reservipiirien uusi toiminnanjohtaja
KARI JYLHÄ


 Olen syntynyt 16.5.1953 Laukaan kunnansairaalassa presidentti Kekkosen henkilääkärin Richard Sotamaan avustuksella. Sieltä tieni vei kohtuullisen nopeasti Tampereen kautta Hämeenlinnaan, jossa vietin lapsuus- ja nuoruusvuoteni. Ylioppilaaksi pääsin Hämeenlinnan Lyseosta 1973. Viisitoistavuotiaaksi - eli siihen asti, kun kesäisin pääsin rakennukselle, töihin - vietin kesäni ja varsinaisesti elin mummoni luona maalla Laukaan Vihtavuoressa. Perunan-istutus (laajamittainen), heinänteko, metsänraivaus ja jopa sonnan ajo hevosella ovat vielä muistona niistä kesistä. Ajatus sotilasurasta syntyi jo varhain. Ensimmäiseksi muistikuivaksi on jäänyt setäni Eino, joka vuonna 1938 alkaneeseen varusmiespalvelukseensa liittyen korjaili keskeytymättä syksyllä 1944 Onttolassa tapahtuneeseen kotiuttamiseensa asti erilaisia valtion ilma-aluksia koti- ja ulkomailla. Eino asui luonamme Hämeenlinnassa asentaessaan kaupunkiimme puhelinkeskusta ja luki minulle iltasaduksi Jorma Sarvannon kirjaa ”Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla”. Siitä se ajatus kai lähti.


Sotilasuralle

 Varusmiespalvelukseni suoritin hämeenlinnalaisille tuntemattomassa joukossa Lahdessa Hämeen Ratsujääkäripataljoonassa 1973 - 1974. Koska kirjoituksen tarkoitus on itsensä kehuminen, on pakko mainita, että olin RUK:n kurssilla 144 maasotalinjan priimus ja kokonaisarvioinnissa toinen. Silloin oli mies vielä täynnä virtaa ja yritystä! Varusmiespalvelun jälkeen jäin kesävänskäksi HämRjP:aan ja kävin hyvällä menestyksellä Kadettikoulun pääsykokeissa. Kadettikoulu meni opiskelun ja hiihdon merkeissä: kiersin palkintomatkoilla kaikki pohjoismaat ja liikuntamiehenä tärkeimmät sotilasurheilukilpailut. Kouluun mennessäni ajatukseni oli palata Hämeenlinnaan Panssarivaunupataljoonaan. Se olisi ollut mahdollista, koska valitsin virkoja toisena ja kyseiseen joukko-osastoon oli avattu kaksi virkaa. Yllätin kurssikaverini ja valitsin ensimmäiseksi palveluspaikakseni Pohjois-Karjalan Rajavartioston. Olin alkanut vierastaa ajatusta äidin helmoihin paluusta.


Palvelupaikkoja

 Joskus joku kehui palvelleensa vain Rovaniemellä tai sen pohjoispuolella. Pystyin heti vastaamaan palvelleeni vain Imatran Immolan itäpuolella. Nuorempana upseerina palvelin P-KR:n silloisessa Sissikomppaniassa kahteen otteeseen sekä Tohmajärven rajajääkärikomppaniassa Valkeavaaran vartioasemalla rajajoukkueenjohtajana ja komppanian varapäällikkönä Kirkkoniemessä. Näiltä vuosilta on mainittava ravintolat Kantakievari ja Teiritupa, joissa olen eniten tappanut aikaan ihmisen ikävässä toisen luo. Tohmajärveltä lähdin 1985 Sotakorkeakouluun ja sen päätyttyä 1987 siirryin Kaakkois-Suomen Rajavartiostoon Immolaan, josta vähän yllättäen siirryin vuonna 1989 takaisin P-KR:oon rajatoimiston päälliköksi. Nopea nousu huipulle alkoi kääntyä alamäkeen siirtyessäni 1991 Joensuun Sotilaspiiriin Esikuntaan, joka pian muuttui Pohjois-Karjalan Sotilaslääniksi Esikunnaksi. Sotilasläänin esikunnassa hoidin operatiivisen osaston päällikön ja sijaisena esikuntapäällikön tehtäviä. 1997 siirryin Pohjois-Karjalan Prikaatiin Karjalan Jääkäripataljoonan komentajaksi ja lopuksi esikuntapäälliköksi. 1.4.2002 koitti silloin jo pitkään odottamani päivä ja saavutin oikeuden siirtyä työeläkkeelle. Onnellisena sattumana on pidettävä sitä, että viimeinen arkipäivä palvelusurallani sattui päiväksi, jona Sodankylässä hiihdettiin sotilaiden Suomen mestaruuskilpailujen partiohiihto. Oli hienoa ilmoittautua kilpailusuorituksen päätyttyä reserviin siirtymisen johdosta silloiselle prikaatin komentajalle, eversti Asko Kohvakalle, kuudenneksi sijoittuneen partion johtajana.


Järjestötoiminnassa

 Sen jälkeen kun isä vei minut mukaan partiotoimintaan, olen ollut mukana järjestötoiminnassa. Nuoruusvuodet olin yhtenä pyörittämässä Hämeenlinnassa Hämeen Partiopoikapiirin toimintakilpailun tuolloin useana Jaarlin Poikia. Tuolloin minulle myönnettiin ainoat todella ansaitsemani kunniamerkit: partiolaisten toisen luokan Mannerheim-solki ja Hämeen partiopoikapiirin hopeinen ansiomitali. Sotaväki vei minut kilpaurheilun pariin. Harrastin kilpaurheilua, suunnistin ja hiihdin ja harjoittelin yleensä liikaa ollen ylirasittunut ja hieman kärttyinen. Mieleenpainuvimmaksi on jäänyt ampumakilpailun voitto Saksan viimeisillä jääkäripäivillä. Ammuin suoraan kuljetuslaatikosta nykäistyllä Bundeswehrin rynnäkkökiväärillä kuudella laukauksella 58 pistettä ja voitin kilpailun. Kolmen koelaukauksen jälkeen paikallisen televisioyhtiön kamera ikuisti tapahtuman etuviistosta parin metrin päästä. Saksalaiset olivat valmistaneet meidät edellisenä iltana kilpailuun siksi hyvin, että se ei juurikaan häirinnyt, mutta romutti täydellisesti saksalaisten kilpailutaktiikan. Urheiluohjaajana mieleen tulee voitto rajajääkärikomppanioiden vuotuisessa massa-ampumakilpailussa joskus 80-luvun alkuvuosina. Tohmajärven Rajajääkärikomppania kykeni tuolloin murtamaan ainakin kymmenen vuotta jatkuneen Kuusamon komppanian voittokulun. Ymmärsin kysyä Laaksoharjun Villeltä ja Kinnarin Arvolta miten asia pitää hoitaa, laadimme suunnitelman, toteutimme ammunnat ja voitto oli Tohmajärven. On minua kerran vilpittömästi kehuttukin. Ei siis pelkästään sen takia, että esimies oli juuri lukenut tai sattunut muistamaan palkitsemisen kuuluvan johtamistaidon oppaiden mukaisesti hänen tehtäviinsä. Tämä tapahtui vuosia sitten aamuyöstä nautittuamme jo kohtuullisesti maanpuolustushenkeä. Silloinen rajavartiostomme komentaja totesi minulle ja kollegalleni Uljas Turuselle palvellessamme Tohmajärvellä: ”Ei teistä juurikaan mihinkään ole, mutta olette saaneet komppanian miehet hiihtämään.” Se oli silloin kun räkänokkaluutnantit pystyivät esimiestensä tuella suvereenisti huolehtimaan työhyvinvoinnista.


Yhdistystoiminta

 Nykyjään olen yhdistysten monitoimimies. Toiminnanjohtajan toimen lisäksi olen veteraanikeräys 2007 Pohjois-Karjalan keräystoimikunnan puheenjohtaja, minua on pyydetty Karjalan Poikien Killan sihteeriksi, olen Vapaussoturien perinneyhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja ja aktiivinen jäsen Pohjois-Karjalan Prikaatin Killassa. Urheilujärjestystoiminnan huippuvuotena on pidettävä Lillehammerin olympiatalvea, jolloin olin 60 vuorokautta ampumahiihtotoiminnassa. Vieläkin, aina kun minulla vain on aikaa, autan Esaa ampumahiihtostadionilla. Matkailu on myös yksi harrastuksistani. Tosin ainoa syy matkustaa on urheilu, kesällä suunnistus ja talvella hiihto. Olen suunnistanut monien Euroopan maiden lisäksi USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Australiassa.


Naimisissa 20 vuotta

 Voitettuamme edesmenneen ystäväni, rajavartiomestari Olavi Svanbergin, ja kahden varusmiehen kanssa partiosuunnistuksen Rajavartiolaitoksen mestaruuden vuonna 1985 ajauduin illalla tappamaan ihmisen ikävää toisen luo Kiteen Kantakievariin. Käynti ei lopultakaan mennyt hukkaan vaan tapasin tuolloin nykyisen vaimoni Mallan. Olemme olleet nyt naimissa kaksikymmentä vuotta ja Malla oli erittäin otettu, kun kihlasin hänet uudestaan seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi Reijosen Jormalta saamallani rautasormuksella. Asumme omakotitalossa Joensuun Utrassa. Tyttäremme Laura muutti syksyllä Jyväskylään opiskelemaan kemiaa ja matematiikkaa paikalliseen yliopistoon. Kotona kanssamme on nyt vain kettuterrierimme Konsta. Mallan myötä olen myös ukki. Mallan tytär Anna asuu miehensä Hannun ja kolmen tyttärensä, Sannin, Sofian ja Eevin, kanssa Tohmajärven Timolassa.

Lopuksi on vielä mainittava historian harrastus tai työ. Eläkkeelle päästyäni aloitin opiskelun Joensuun Yliopiston historian laitoksella tavoitteena suorittaa maisterin tutkinto. Opintopisteitä on kasassa jo neljättäsataa, gradu vain yhä puuttuu. Suomen historiaan ei syvällisesti voi perehtyä tuntematta naapurimaamme Venäjän historiaa ja sen kieltä. Syksystä lähtien olen siis lähes täysipäiväisesti opiskellut yliopistossa lähinnä venäjän kieltä.


Kari Jylhä
(Huom. Väliotsikointi toimituksen)