14. Divisioonan perinneyhdistyksen Lieksan alaosaston
 hallituksen sekä syksyllä Lieksassa järjestettävien 14. 
Divisioonan Rukajärvien suunnan veteraani- ja perinnejuhlien
järjestelytoimikunnan jäsenet kukkatervehdystään jättämässä
Oiva Oinosen arkulle. Vasemmalta lukien: Juho Pehkonen,
 Juhani Ryynänen ja Matti Komulainen

 



IN MEMORIAM

Oiva Aulis Oinonen 
(15.8.1925 – 19.6.2007)
Energiaa ja tarmoa loppuun saakka

Oiva Aulis Oinonen siunattiin haudan lepoon 6.7.2007. Kirkkoherra Hannu Juntunen totesi hautauspuheessaan vertauskuvallisesti:. Tämä maailma on jokaisen kohdalla vain silta. Me kuljemme sen yli – kuka mitenkin – jotkut huolettomasti hypellen, jotkut vakaasti astellen, jotkut kaatuvat ja kompastelevat, toisille sillan ylittämiseen menee pitempi, toisille taas lyhyempi aika. 
  Oivalla riitti tarmoa ja energiaa loppuun saakka. Oiva syntyi Heikki ja Siiri Oinosen ruokakuntaan Sikovaaran Tahvolassa 82 vuotta sitten. Vartuttuaan hän suoritti oppivelvollisuutensa, oppi yrittämisen ja työnteon jo nuorena sekä astui vaaran vuosina armeijan harmaisiin muiden ikäistensä tavoin. Sotarintamalla Oivan tehtävänä oli autoilijana toimittaa ruokaa ja taistelu- ja ammustarvikkeita rintamalle sekä ilmeisesti paluumatkalla tuoda kaatuneita ja haavoittuneita. 

  Sodan päätyttyä alkoi kiivas uuden rakentamisen aika sotakorvauksineen. Siinä riitti työtä jokaiselle, niin Oivallekin. Elämäntyönsä Oiva teki yrittäjänä. Parhaimmillaan hänellä oli useita kuorma-autoja. Ne ajoivat tukkeja ja pöllejä sahoille ja eri tuotantolaitoksiin. Ansiotyönsä jätettyään Oiva omistautui kaikella tarmollaan ja sydämellään sotaveteraaniasialle. Viimeisen vuoden aikana hän seurasi vielä kiinteästi syyskuun alussa pidettävien 14. Divisioonan perinnepäivien valmistelujen etenemistä. Noihin tapahtumiin Oivalle oli varattu kunniatehtävä lausua Raappanan nimeä kantavan puiston avaussanat. Tätä tehtävää Oiva ei enää ehtinyt suorittaa. Kesäkuun 19. päivän yönä Oiva sulki viimeisen kerran silmänsä.
  Oiva Oinonen oli syrjäseutujen ihmisten asioiden puolesta puhuja. Oivalla riitti energiaa ja tarmoa monille tahoille. Häntä ja hänen työtään arvostettiin sekä omalla paikkakunnalla, maakunnassa että valtakunnallisella tasolla.

  Oiva paneutui koko sydämellään ja tarmollaan veteraaniasian hoitamiseen. Lieksan Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana hän toimi 17 vuotta. Tämä tehtävä johti lukuisiin veteraanijärjestön tehtäviin liiton ja piirin tasolla. Lieksan sotaveteraanit personoitui paljolti Oivaan. Oiva oli johtaja. Oiva oli tahtoihminen. Oiva oli hyvä kaikessa mihin ryhtyi. Oiva paneutui asioihin aina perusteellisesti. Oiva oli myönteisessä mielessä omaperäinen, vaikeasta käännytettävä. 
  Heti puheenjohtajakautensa alussa Oiva haki veteraanityölle tukea reserviläisjärjestöistä. Myöhemmin mukaan tulivat Lieksan rajavartioalue, Lieksan kaupunki ja Lieksan seurakunta. Yhdessä nämä kantavat nimeä: Lieksan sotiemme veteraanien yhteistyötoimikunta. Oiva osasi käyttää tätä toimielintä veteraanien asioiden ajamiseen taitavasti. 1998 hän lähetti mm. sosiaali- ja terveysministeriölle kirjeen, joka koski veteraanien kuntoutusmäärärahojen lisäämistä. Oivan ansiota paljolti oli vuonna 2004 terveyskeskusmaksujen poistaminen sotaveteraaneilta kotikaupungissaan. Oiva kuului jäsenenä myös Pohjois-Karjalan maakunnan veteraaniasiain neuvottelukuntaan. Oiva loi hyvät yhteistyösuhteet myös maanpuolustusorganisaatioihin. Hyvänä työparina ja yhdistyksen sihteerinä toimi Oivan puheenjohtajakaudella Elsa-rouva.

  Oivan työtä on arvostettu monella tavalla. Kodin seinällä on lukuisa määrä kunniakirjoja ja kaapeissa viirejä. Hänelle on myönnetty mm. Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi ja Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi. Hänet nimitettiin tänä vuonna Pohjois-Karjalan piirin kunniajäseneksi.


Raine Turunen