Kuulkaapa korpemme kuiskintaa !

Näin suvikelien aikana on hyvä palauttaa mieliin pari viime talven tapahtumaa. Reserviläisliiton kevätkokous-tapahtuma Riihimäellä huhtikuussa oli hieno tilaisuus. Liiton uusi puheenjohtaja Matti Niemi on jo saavuttanut kenttäväen vankkumattoman luottamuksen kuten edeltäjänsä Aapo Saari aikanaan. Pohjois-Karjalasta lähti liittokokoustapahtumaan pitkästä aikaa runsas delegaatio, kymmenkunta miestä ja naista. Varuskuntamajoitus sopi ainakin meille lisäten tunnelmaa. Reserviläispiirimme uljaat liput hulmusivat sankarihaudoilla ja ryhdikäs joukkomme erottui edukseen. Oli hienoa kuulua itärintamaan!

Aatteen puolesta

Viime helmikuinen matka piirihallituksen kokoukseen Kiteelle olkoon toinen esimerkki aatteellisuudesta. Paluumatka oli mieleenpainuva. Matkanteko oli mukavaa hyvässä seurassa jäiselläkin tiellä. Juuan Reserviläisten pj. Hannu Martikainen jatkoi matkaa Joensuusta omalla autollaan. Polvijärven Res. aliupseerien pj. Lauri Tanskasen kanssa jatkoimme toista reittiä. Ennen Polvijärveä Hannu soitti kertoen autonsa "hyytyneen" Kontiolahdelle. Pakkasasteita oli 30! Saavuin paikalle tunnin kuluttua. Yhtä kauan yritimme keskiyön pimeydessä saada autoa käynnistetyksi. Auto piti jättää tienvarteen. Aikainen työvuoro odotti kumpaakin. Takana oli 400 km ja aatteellista reserviläistyötä kellonympärys. Kertaakaan Hannu ei edes harmitellut tapahtunutta. Ilman aatteen paloa ja isänmaan rakkautta ei reserviläistyötä jaksa tehdä. Sen olemme todenneet useita kertoja kun lumimyrsky, pakkanen, kolaritilanne tai hirvi on meinannut katkaista matkantekomme eri tilaisuuksiin. Maanpuolustusaatteemme on verenperintöä. Kotiemme lipputangoissa liehuvat sotainvalidiviirit.

Perinteet velvoittavat

Pohjois-Karjala oli viime sotiemme ratkaisutaistelujen näyttämönä. Talvisodan sankaruutta kesti 105 päivää. Alkamispäivän 30.11.1939 ensimmäisen tulitaistelun sankarivainaja oli Lieksassa, jossa urhoolliset rajamiehet joutuivat vihollisen kanssa kosketukseen. Jatkosodan ratkaisuhetket käytiin kesällä 1944. Heinä-elokuussa Ilomantsissa taisteltiin Suomen kohtalosta menestyksekkäästi, mutta raskain uhrein. Em. taistelukentät ovat harvoja nykyisen Suomen puolelle jääneitä alueita. Ne ovat Pohjois-Karjalassa. Elämme tänä päivänä seudulla, joka on isänmaamme pyhintä aluetta. Onhan monen reserviläisveljen, minunkin omaisteni unelmat ja toiveet päättyneet viime sodissa Pohjois-Karjalan rajaseutujen juoksuhautoihin ja verikentille tai pommitusten ja partisaani-iskujen uhreina.

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 60 vuotta jatkosodan alkamisesta. Maassamme on vielä 140 000 sotiemme veteraania, kunniakansalaisiamme. Vastuu veteraaneista on nyt nuorempien ikäpolvien harteilla. Tammenlehväsukupolven taival suomalaisessa yhteiskunnassa alkaa kaartaa illan lepoon. Veteraaneja poistuu keskuudestamme lähes divisioonan verran vuodessa. Kunniavelkaa veteraaneille on edelleen paljon maksamatta. Maakuntamme veteraanijärjestöjen luottamustehtäviin on viime vuosina saatu reserviläisiä. Reserviläistyö saakoon näin entistäkin arvostetumman aseman. Tämä työ on vapaaehtoista, mutta vastuunkantajille sitovaa ja velvoittavaa. Yhdessä kannamme vastuun.

Yhteiseen rintamaan

Reserviläispiirissämme tehdään jatkuvasti töitä uusien jäsenten, erityisesti nuorten saamiseksi toimintaan. Myös naiset ovat tervetulleita miesten rinnalle tasa-arvoisina toimijoina. Maakuntamme väkiluku vähenee jatkuvasti ja monet reserviläisyhdistykset ukkoontuvat. Onkin aika pohtia mahdollisuuksia toimintojen yhdistämisestä kotipaikkanne ja naapurikuntien reserviläis- ja reserviupseerijärjestöjen kanssa. Olemmehan yhteisellä asialla. Mm. Kiteellä veljesjärjestöt toimivat jo yhteisessä rintamassa. Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Pekka K Vatanen ja hänen edeltäjänsä Antti Toivola ovat osoittaneet esimerkillistä yhteistyökykyä reserviläispiiriämme kohtaan. Reserviupseerien juhlavuosi on juhlavuosi meillekin!

Hyvää kesää kaikille! Jarmo A Tolvanen
P-K:n Reserviläispiirin puheenjoht
aja