Rajavartiomestari Esa Juntunen (vas.) johtaa jälkiosaston
marssia rajapolulla ”siellä jossakin”. Maantieteellisesti 
kuvasta katsottuna Suomi jää vasemmalle ja Venäjä oikealle.




Porukka on koossa puolivälin krouvissa. Tunnelma oli tiivis,
sillä kaikki eivät sopineet kerralla katon alle tankkaamaan.




Toinen vartion käytössä olevista muskeliveneistä
kelluu omassa pilttuussaan.

 

 



KOSTEAHKO RAJAJOTOS KITEELLÄ


Maurin päivänä 22. lokakuuta 2007 kokoontui 23 vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja keskivertokuntoilun ystävää Kiteelle Närsäkkälän rajavartioasemalle tapaamaan toisiaan ja taivaltamaan syksyistä rajajotosta. Kaukaisin marssija oli saapunut aina Jyväskylästä saakka.

Vartiosta siirryttiin kahvien jälkeen moottorimarssilla jotoksen lähtöpisteeseen rajavyöhykkeelle. Reilun peninkulman jotos taivallettiin johdetuissa osastoissa rajapolkua pitkin, joka oli monelle elämys sinänsä, sillä jatkuva vesisade piti reipasta marssitahtia että sopivan kuivaa huumoria yllä.

Vettä tuli sen verran, että jopa pieniä kosteusongelmia alkoi ilmetä etenkin herkissä digikameroissa sekä gsm-puhelimissa.

Matkan puolivälissä pysähdyttiin eräälle rajamiesten järjestämälle majalle pientä välitankkausta varten. Tämän jälkeen aloitettiin tavallisuudesta poikkeava vesistönylitys, joka suoritettiin soutuvenein tarkasti rajalinjaa myötäillen. Rantautumisen jälkeen jatkettiin taivallusta entiseen malliin pysytellen visusti Suomen puolella.

Marssin päätteeksi rajavartioasemalla oli järjestetty aidot savusaunalöylyt sekä päätöskahvit.

Rajavartiomestari Esa Juntunen esitteli vielä vartion käytössä olevaa järeämpää vesistökalustoa, joka herätti etenkin meissä tavallisissa metsänelävissä aitoa mielenkiintoa ja jopa jonkinlaista kunnioitusta myrskyävän vaahtopäistä Pyhäjärveä kohtaan. Pyhäjärvellähän on valvottavaa vesirajaa pitkä osuus, jossa ei tavallisella perätuupparilla pärjää.

Jotoksen johtajana toimi suunnistuksen parissa kunnostautunut, nykyisin eläkkeellä oleva rajamies Otto Juntunen. Jotoksesta jäi muistoksi mukavan virkistynyt mieli ja vertyneet pohkeet.


Teksti ja kuvat:
Väinö Mononen