RINTAMAKIRJE, LIITTYEN VETERAANIKERÄYKSEEN 2008


Raimo Vänskä: 
Vilppu Vänskän rintamakirje ystävälleen Talvisodan Kuhmon Saunajärven taisteluiden tauottua


Rintamamiesten sodan ajan muistikuvat ja kirjeet ovat mitä henkilökohtaisinta ja kertovinta sodan psyykkisen ja fyysisen kokemisen kuvausta. Monet sodan traumaattiset tapahtumat kokeneet ovat jättäneet niistä kertomisen vähiin. Yksi heistä oli Vilppu Vänskä (s. 9.3.1912 – k. 26.6.2005). Hän kertoi minulle kokemuksistaan vasta yli 90-vuotiaana. Juttutuokiot päättyivät hänen fyysisten voimiensa ehtyessä. Mm. sodan ajan kirjeistä voi saada korvaamatonta tietoa kirjoittajiensa ajatuksista, omakohtaisista tunnoista ja tuntemuksista. Talvisodan taistelija Vilppu Vänskä kirjoitti tunnoistaan tuttavalleen Lyyli Ryynäselle 15.3.1940. Tässä hyvin moniulotteisessa kirjeessään hän kertoi mm. heidän yhteisen ystävänsä kaatumisesta ja olleensa valmis taistelemaan vielä, että ”sodan lopputulos olisi toisenlainen”.


Kallis ystävä!

Paras kiitos Sinulle onnittelukortistasi. Minulla olikin kaksi merkkipäivää peräkkäin. Syntymäpäiväni oli 9. p:nä. Nimipäivänäni ja noin viikon verran sitä ennen olivat hermot lujilla. Mutta syntymäpäiväkseni elämä jo rauhoittui. Postia sain aika paljon. Sivilisattumiakin veljeni tyttäret järjestivät merkkipäiväkseni niin että sain aivan juhlia sodankauhujen päälle keskellä synkkien korpien.

Mutta tiedätkös mitä kätkeytyy syntymäpäiväni 9. p:n osalle. Älä säikähdä, jos sanon suoraan: rakas ystävämme Jorma on silloin klo 17 laskettu armaan isänmaan poveen. Sain samassa postissa kuin Sinunkin korttisi veljeltäni Viljamilta H: vaaran sotasairaalasta. Hän se tiedotti minullekin tämän suruviestin. Oli sattunut huomaamaan Uudesta Suomesta kuolinilmoituksen ja myös pikkukirjoituksen toisesta kohdasta lehteä ja leikannut ne irti. Kirjoitti sitten minulle heti pistäen leikkeleet mukaan. Arvaat, kuinka murhe valtasi mieleni saatuani postin käsiini. Siinä ”pökerryksessäni” kirjoitin sitten Jorman isälle kirjeen.

Emme turhaan harmitelleet Jorman kohtaa. Mikä lieneekin jo pannut ounastelemaan. Kunniakas on Jorman kuolema. Hän uhrasi kalleimpansa, Sydämensä isänmaan alttarille. Mutta kapinoivan tuntuu vain minun sisimpäni kohtaloa vastaan. Miksi juuri hänen piti poistua keskuudestamme ja monen, monen paljon joutavamman persoonan piti jäädä eloon. Kyllä vain isänmaa kaipaa sellaisia jalosieluisia miehiä kuin ystävämme Jorma oli. Elävänä ja puhtaana säilyy Hänen muistonsa sydämissämme. Erikoinen oli hänen katseensa, niin valoisa ja rehellinen. Katsannosta loisti sydämen hyvyys ja jalous.

Niin. Nyt on rauha maassa. Sota on loppunut. Et usko, kuinka oudolta tuntui, kun kesken kaamean sodan, tykkien jylinän, hirveän lentopommituksen ym. sanottiin, että ampuminen on lopetettava klo 10.45, sillä rauha on tullut. Kun kello ”pääsi” määräaikaan häipyivät lentokoneet tiehensä. Kaikki sodan pauhu lakkasi ja tyyni rauha palasi tilalle. Aurinko paistoi kauniisti Pohjolan sinisellä taivaalla koettaen luoda mieliin valoisampia ajatuksia. – Mutta, mutta kun kuulin kuinka raskas tulisi olemaan rauhan hinta, olisin mielelläni halunnut taistella vielä, että lopputulos olisi toisenlainen. Kalliit tuntuvat olevan menetykset. Olevinaan taistelimme voittoisasti, vaan silti rauhanteossa täytyi käydä niin, että jäi kansallissuru painamaan mieliämme. Ehkäpä se näin oli parhainta nykytilanteessa. Mutta toivokaamme, että lainaksi ne vain tanteret annetaan ja joskus saadaan korkojen kanssa takaisin. Kun taistelimme oikeuden ja totuuden puolesta niin varmasti totuus lopuksi voittaa ja valhe ja vääryys saa aikanaan ansaitun palkkansa. Nyt sitten vain työhön ja toimintaan tarmolla käsiksi. Luotava on jälleen voimakas Suomi kaikki käsikädessä toimien yksimielisesti. Varmaan olemme paljon oppineet kuluneen sodan aikana. Toivon kuitenkin.

Minä muuten olen edelleen voinut hyvin. Ihme, että tervein nahoin selvisin tästä rytäkästä. Täytyy olla kiitollinen Jumalalle Hänen armollisesta avustaan ja varjeluksestaan. Ehkäpä tästä nyt pian sitten luulisi ainakin lomalle pääsevän, jollei aivan pois tykkänään rauhantoimiin kotitanterille. – Luulisi Sinunkin virkasi nousevan kohta naulaan. Eiköhän pian ”perjakat” pääse taivaltamaan entisille olinsijoilleen. Entäpäs ihmiset korpivaellukseltaan, kyllä vainkin ilomielin palaavat kotikonnuilleen kellä vielä sellainen on. Sinunkin vanhempasi pääsevät kotiin. Varmasti Lapalie tuntuu entistä rakkaammalta. Oi rauha, toista olet kuin julma sota.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoista säätä ja mieltä matkoillesi.

Sydämellisesti
Vilppu


Lähteet:
Vilppu Vänskän haastattelu 17.12.2002
Lyyli Ryynäsen kokoelma. Joensuun Maakunta-arkisto
Joensuun maakunta-arkiston johtajan Jarno Linnolahden artikkeli ”Oi rauha, toista olet kuin julma sota!” Aitoa tunnelmaa maakunta-arkistosta 50 vuoden takaa. Karjalainen 14.3.1990.