Näinkin voi käydä. Pito loppuu ja 
fysiikan lait tulevat vastaan.

 

 



B-ajo-oikeuskurssi Kontiorannassa 23.– 24.2.2008


Mistä oikein on kysymys? Harjoituksissa ei tarvita varusmiehiä eikä kantahenkilökuntaa kuljetustehtäviin, vaan koulutetut paikallisosastojen jäsenet voivat hoitaa näitä tehtäviä ajo-oikeuden suoritettuaan. Kurssi palvelee myös maakuntajoukkojen tarpeita. Puolustusvoimien ajoneuvoa saa kuljettaa vain henkilö, jolla on kyseisen ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttava, voimassa oleva puolustusvoimien ajokortti tai siviiliajokortti ja puolustusvoimien ajolupa. Lupa ei kuitenkaan anna oikeutta kuljettaa taisteluvälineiden kuljetuksia suurelta osin. Kortti on voimassa 3 vuotta kerrallaan, jonka jälkeen se on uusittava. Varusmiehille puolustusvoimien ajokortin tai ajoluvan myöntää yleensä joukko-osaston komentaja. Ajo-oikeus määräytyy siviili-ajokortin mukaan lisättynä puolustusvoimien omilla määräyksillä. Liikennesäännöt on hallittava.

  Ensimmäinen kurssipäivä alkoi erilaisten liikennesääntöjen ja merkkien kertauksella ja monta asiaa olikin tuolla mielen kätköissä, palaten taas mieliin, että näinhän tämä on ja pitää mennä. Risteysajo etenkin vaatii tarkkuutta ja ajoissa tehty vilkun käyttö lisää joustavuutta liikenteeseen myös muiden tiellä liikkujien kannalta. Puolustusvoimien erikoismääräykset käsiteltiin läpi. Toiminta liikenneonnettomuudessa ja ennakoiva ajo ovat tärkeitä oppeja meille kaikille. Kurssilla opissa ollut Liisa Itäniva, Joensuusta, totesi kurssin olevan mielenkiintoinen lisä parin vuoden toiminnassa olon jälkeen. Tästä saan mukavasti tieto/taitoa tuleviin koitoksiin.

  Koulutuksesta vastasi Ylil Reima Kontkanen ja kurssilaisten puolesta voidaan todeta, että saimme parhainta koulutusta, mitä puolustusvoimat voi tarjota tässä muodossa. Toisena kouluttajana toimi Ltn Jani Särkiranta. Iltapäivän ohjelmassa oli ajoneuvon luovutukseen ja vastaanottoon liittyvät manööverit ja sitten päästiin jo asiaan peruutusharjoituksin keilaradalle. Monen mieleen hiipui ehkä ajatus, ettei maastoajoneuvo voi taipua tuosta välistä ja aikansa rattia käänneltyään, harjoitus meni kuitenkin hyväksyttävästi läpi. Peruutustaidot pikku-E vastaavasti kannattaa opetella. Lisänä oli vielä maasto-ajoa radalla ja siinä sai oppia miten maastossa mennään eikä meinata. Lunta oli jo puoli metriä, mitä puskea.

  Toinen kurssipäivä alkoi vielä kirjallisella ja sitten taas rattiin ja tehtävänä oli pienimuotoinen autosuunnistus –kilpailu rastien etsimiseen Jaamankankaan maastossa. Tiet eivät olleet mitenkään erityisen ajettavassa kunnossa ja näin tuli vaatimus maastoajo –taidoista hyvin esiin ja muutama kiperä paikka koettiin. Yksi tärkeä sääntö on liikkeen pito ja paikalleen ei saa jäädä nyhjäämään, että matka jatkuu. Niin oli päivä pulkassa ja pidettiin yhteenveto ja todettiin, että jatkoa seuraa tarpeen mukaan. Koulutettavia oli mukana parikymmentä ja järjestäjänä toimi MPKY.

Kurssit tarjoaa jokaiselle jotakin ja tämä oli oivallinen esimerkki siitä.


Eino Manninen