Ensimmäinen ryhmä rynnäkkökiväärin 
kohdistusammuntaan, toinen PKM -konekiväärirastille 
ja kolmas kranaatinheitinkoulutukseen. 
Sissiampumaleirin johtaja Paavo Puumalainen käskytti 
joukkoja Hiienvaarassa huhtikuun alun aamuna.





Kurssin tavoitteisiin oli kirjattu liikkuminen ja 
majoittuminen joko talvi- tai kelirikko-oloissa.




Ilmatorjuntakonekivääriin tutustuminen oli yksi
 oheiskoulutuksen aihe. Ampumaan ei sentään tällä 
aseella tällä kertaa ruvettu.




Sissiampumaleirin vääpelillä Juha Turusella riitti 
Hiienvaarassa luettelojen tutkimista sekä monenlaisen 
tavaran järjestämistä, jakamista, vastaanottamista, 
laskemista ja tarkastamista.





Sissiampumaleirin johtaja 
Paavo Puumalainen




Kevyt kranaatinheitin on saatavissa vain 
rakennussarjana, joka pitää itse koota. 
Kuvassa keskimmäisenä heitinkouluttaja 
Juhani Lehikoinen.



 



Sissiampumaleiri Ilomantsin Hiienvaarassa


Huolellinen valmistelu on hyvän kurssin lähtökohta. Tämä nähtiin selvästi vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen Itärajan paikallisosaston ja Pohjois-Karjalan Prikaatin yhdessä järjestämällä sissiampumaleirillä Ilomantsin Hiienvaarassa huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

– Vaikka kyse on vain viikonlopun pituisesta kurssista, kannattaa suunnittelu aloittaa hyvissä ajoin, antaa leirinjohtajana toiminut Paavo Puumalainen neuvoksi muille vastaavien kurssien suunnittelijoille ja johtajille. Hän edusti leirijohdossa Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:ta ja Itärajan paikallisosastoa. Prikaatin puolelta harjoitusta johti yliluutnantti Jukka Päivinen.

  Noin vuoden kestänyt sissiampumaleirin kaavailu maksoi vaivan. Kurssille asetetut tavoitteet saavutettiin, aikataulu piti ja järjestelyt toimivat.
– Leirin huoltajilla ei ollut ongelmia omien toimintojen järjestämisessä ja aikataulutuksessa. Tässä auttoivat ratkaisevasti leirin hyvä suunnittelu ja asialliset dokumentit leirin kulusta aikatauluineen, sanoi ampumaleirin huoltopäällikkönä toiminut Matti Komulainen.

  Ammuntoja vedettiin läpi neljä: kohdistus- ja sissipolkuammunnat sekä sissiryhmän puolustusammunta väijytystilanteessa sekä päivällä että yöllä. Laukauksia kertyi viikonvaihteen aikana runsas rynnäkkökiväärin tuliannos miestä päälle. Ammuntojen välillä oheiskoulutuksessa saatiin tutustua kevyeen kranaatinheittimeen, ilmatorjuntakonekivääriin ja Pulemjot Kalašnikova Modernizirovannyij PKM -konekivääriin.

  Parinkymmenen kurssilaisen joukkoa johti, koulutti ja tuki suunnilleen yhtä suuri joukko. Se koostui paikallisosaston vapaaehtoisista toimijoista ja prikaatin henkilöstöstä että varusmiehistä. Varusmiehiä oli mukana autoja kuljettamassa, lääkintämiehinä ja vartiomiehinä.

  MPK -ampumaleirin sotilaallinen luonne ja hyväksyttävyys tulivat hyvin selviksi heti perjantai-illan avauspuhuttelussa, kun paikalla oli useita arvomerkkejä kantaneita sotilashenkilöitä Pohjois-Karjalan aluetoimiston päälliköstä, everstiluutnantti Jouni Mattilasta alkaen.

Sissiampumaleirin kolmantena tukijalkana MPK:n ja prikaatin lisäksi oli Pohjois-Karjalan rajavartiosto, joka Itärajan paikallisosastolle jo tutuksi tulleeseen tapaansa jälleen tarjosi käyttöön ampuma-alueensa rakennuksineen, pilkevarastoineen kaikkineen.

  Muonituksen toimintaa edisti merkittävästi tarvikkeiden, kaluston, ruokalistojen ja jopa valmistusohjeiden saanti puolustusvoimilta. Silloin vähemmälläkin ammattitaidolla ruokien valmistaminen onnistuu. Muonitusvahvuuden tulee olla puolustusvoimien henkilöillä tiedossa hyvissä ajoin, jolloin voidaan laskea aivan tarkat ainesmäärät kuhunkin ruokalajiin valmiiksi sopankeittäjille.

  Matti Komulainen neuvoo myös, että kannattaa alusta lähtien viedä hyvin tiiviissä yhteistyössä muonitusta, varustehuoltoa ja muita leirin tukitoimintoja. Tällöin henkilöstöä on mahdollista käyttää tarvittaessa eri tehtävissä.

  Erilaisissa tehtävissä voi käyttää myös kurssilaisia. Leirin lopetusvaiheessa tapahtuivat niin maalilaitteiden poistamiset, telttamajoitusalueen purkamiset kuin ampuma-alueen päärakennuksen ja hieman piha-alueenkin siivoukset nopeasti ja hyvin  ja jopa hyvässä hengessä ilman mitään purnausta.


Teksti: Pasi Karonen, 
Kuvat: Hannu Härkönen
 
 
 
 
 
 


 
 

 Kurssilaisille oli varmistettu luonnonläheiset majoitusolot.