POHJANTÄHDEN ALLA

Aloitan palstani kirjoittamisen jo tammikuun 1. päivänä. Takana on muutaman kilometrin iltalenkki - kiitos Uudenvuoden lupauksen - vaikka pakkasta on huikeat 36 astetta! Kasvot huurteessa kävellessäni pohdin erityisesti mennyttä vuotta. Yksi kohokohtia oli Pohjois-Karjalan Prikaatin vuosipäivä 20.11, jossa oli paikalla ansioitunutta pitkänlinjan maanpuolustusväkeä. Mukana paljon niitä miehiä ja naisia, jotka tukevat myös taloudellisesti vapaaehtoista maanpuolustustyötä maakunnassamme. Karjalan Pojat - lehden ilmoitussivut kertovat omaa kieltään myös liikelaitosten tuesta reservipiirillemme. Ilmoituskerääjien työn tulosta. Prikaatin kesäkuinen kotiuttamistilaisuus jäi myös mieleeni. Kokelaiden ylentämistilaisuus teki vaikutuksen. Valitettavasti vain harvat nuorista vänrikeistä jäävät maakuntaamme. Nuorten muuttaminen opiskelupaikkojen ja työn perässä etelään on tosiasia, joka tuo tummia pilviä vapaaehtoisen maanpuolustuksen taivaalle Pohjois-Karjalassa.

Pohjois-Karjalan Rajavartioston varusmiesjohtajien kotiuttamisjuhla tammikuun alussa oli vuoden ensimmäinen edustustehtäväni. Konkreettisesti näin jälleen miten hyvän koulutuksen Rajavartiosto Prikaatin ohella antaa. Toivon todella, että reserviin siirtyneet nuoret onnistuisivat elämässään. Varusmiespalvelus antaa myös siviilielämää varten valmiuksia, joista on hyötyä opiskelussa, työelämässä kuin vapaa-ajan toiminnoissakin.

Kevään lähestyminen merkitsee paranevia mahdollisuuksia harrastaa ulkoilua. Talvisen maastoliikunnan lippulaiva - Nurmeksen Operaatio Umpihanki -jotos kerää väkeä etelästäkin asti. Olen pannut merkille miten antaumuksellista vapaaehtoistyötä tehdään jotoksen järjestämiseksi. Nurmeksen Reserviupseerit ja myöhemmin Pielisen Paikallisosasto Nurmeksen Reservinaliupseerien jäsenten voimin ovat vastanneet järjestelyistä jo 35 vuoden ajan! Mm. Antti Lanki, Are Pylkkänen, Seppo Laitinen, Pentti Pulkkinen ja Terho Mustonen ovat tehneet erityisen arvokasta työtä Ylä-Karjalan vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyväksi jo vuosikymmeniä! Olen monta kertaa pohtinut mikä saa nämäkin veljet jaksamaan ja jatkamaan aina uudestaan...

Tämä vuosi tulee olemaan maastotoiminnan, reservikoulutuksen, jotosten ja erilaisten ammuntakilpailujen luvattua aikaa. Ehkä reserviläistoiminta voisikin siirtyä enemmän perinteisille alueille kokousten ja muiden istumalihaksia rasittavien "äksiisien" vähentyessä edes hieman viime vuodesta. Reserviupseeri- ja reserviläispiirin ensimmäinen piirihallitusten yhteiskokoustapahtuma 8.1. oli miellyttävä ja onnistunut tilaisuus. Oli hienoa tavata veljesjärjestön edustajia ja vaihtaa kuulumisia. Useimmat piirihallitusten edustajat tulivat kimppakyydeillä ehtien paremmin keskustelemaan yhteisistä asioista.

Reserviläispiirissä pyritään järjestämään "hyvän sään aikana" monipuolista virkistystoimintaa.
Reserviläistyö ei saisi muodostua rasitteeksi, joka kuluttaa tekijänsä, vaan siihen kuuluu myös yhteisiä hauskoja illanviettoja ja retkiä sekä ennen kaikkea riemukkaita onnenhetkiä!
Piirissä painotetaan myös jäsenhuollon merkitystä. Reserviläisten tukiryhmien muodostamisesta ja toiminnasta annetaan ohjeet yhdistyksille. Vaikeuksiin joutuneista reserviläisjäsenistämme huolehtiminen kuuluu myös meille. Tukiryhmien apu on henkistä, mutta välittäminen, kuunteleminen ja neuvominen ongelmatilanteissa on ainakin yritys toteuttaa samaa ajatusta mitä sotiemme veteraanit ovat tehneet mottonaan: Veljeä ei jätetä!

Takana oleva vuosi muistutti minua erityisesti ystävyyden merkityksestä. Reserviläistoiminnassa saa todellisia ja samanhenkisiä eri ikäisiä ystäviä. Näitä ystävyyssuhteita kannattaa arvostaa ja vaalia, jotta ne kestävät läpi elämän. Viime vuoden tähtihetkiäni oli talvisodan alkamisen muistopäivänä Polvijärvellä pidetty sotaveteraanijuhla. Lämminhenkisessä tilaisuudessa Polvijärven Reservinaliupseerien kunniapuheenjohtaja Aarne Korhonen kuin taikasauvan voimalla vakuutti minut reserviläistoiminnan merkityksestä tulevaisuudessakin. Ei tarvittu sanoja eikä perusteluja. Siihen riitti ainoastaan 84-vuotiaan sotainvalidin ainutlaatuinen tervehdys. Pelkkä olkapääni puristus, jonka entinen kaukopartiomies teki ainoalla kädellään. Vieläpä täällä Pohjantähden alla.

Jarmo A Tolvanen
Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin puheenjohtaja