REPPU JA REISSUMIES

Pohjois-Karjalan reserviläistoiminta elää nyt virkeää aikaa. Vaikka maakuntamme väkimäärä vähenee, piirin jäsenmäärä kasvaa! Kiitos Te aktiivijäsenhankkijat! Emme anna periksi vaikka olosuhteet tehdä vapaaehtoista maanpuolustustyötä eivät olekaan aina ruusuiset. Työttömyys susirajalla näkyy ja tuntuu. Työelämässäkään kamppaileminen ei ole tänä päivänä helppoa missään.
Erityisen iloinen olen Ilomantsin toiminnan virkistymisestä. EU:n ja Suomen itäisin paikkakunta on historiallisesti katsottuna kunniakkain maanpuolustusalueemme. Maakuntamme viimeinen Mannerheim-ristin ritari, res. ylivääpeli Onni Määttänen asuu siellä. Virkeä ja huumorintajuinen ritari täytti 10. helmikuuta 94 vuotta. Oli hienoa käydä piirin delegaatiossa tervehdyskäynnillä hänen luonaan talvisessa Ilomantsissa.

Olen huomannut ja vakuuttunut siitä, että reserviläis- ja reservinaliupseeriyhdistysten jäsenet muodostavat vapaaehtoisen maanpuolustustyön selkärangan! Reservin aliupseerit ovat vapaaehtoistyön sekatyömiehiä. He tekevät niin kenttätyön kuin paperihommat yhdistyksessä. Antavat apuaan veteraaneille. Ovat mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa. Osallistuvat maanpuolustuskursseille. Järjestävät niitä ja muita tilaisuuksia. Tekevät talkootyötä. Tekevät kaiken vapaaehtoisesti!
Vaikka reserviläisten vapaaehtoinen maanpuolustustyö onkin harrastus, ei sen merkitystä sovi väheksyä. Yhdistysten aktiivisimmat jäsenet uhraavat vapaa-ajastaan valtaosan reserviläistoiminnan hyväksi. Vuodessa "ilmaisia" työtunteja kertyy satamäärin! Ajokilometreistä ja muista kuluista ei ole mahdollisuus saada korvausta, sillä monen yhdistyksen taloudellinen tilanne ei anna siihen mahdollisuuksia. Yhdistykset voivat toki palkita tekijänsä muulla tavoin. Useimmissa yhdistyksissä huomionosoituksia jaetaan liian niukasti. Vuosia talkoissa puurtanut rivijäsen - usein myös yhdistyksen puheenjohtaja siinä samalla - unohtuu helposti. Kiitoskin tahtoo unohtua. On suorastaan ihme, että näitä raskaan työn raatajia löytyy vielä yhdistyksen eteen uurastajiksi. Useimmiten he ovat myös leipätyössä kiinni ja aktiiveja jopa muissakin järjestöissä. Miten on jatkossa? Kuka nuoremman sukupolven reserviläinen haluaa antaa kallista vapaa-aikaansa, saati kärsiä taloudellisia rasitteita yhdistyksen ja maanpuolustusaatteen takia? Rahalla ei mitata kaikkea. Elleivät valtiovallan, maakuntien, kaupunkien ja kuntien päättäjät halua ymmärtää vapaaehtoistyön merkitystä ja antaa sille kuuluvaa arvoa ja tukeaan, on vaarassa, että 2000-luvulla reserviläis- ja vapaaehtoistoiminta hiljalleen hiipuu. Toivottavasti olen väärässä!

Liiton järjestökoulutus 13. huhtikuuta Rajavartioston tiloissa Onttolassa oli antoisa tilaisuus. 25 yhdistysaktiivia ja vastuunkantajaa saivat tärkeää tietoa liiton 1. varapuheenjohtaja Jarmo Paasikiven ja toiminnanjohtaja Olli Nybergin kertomina. Reserviläinen -lehden toimituspäällikkö Jarmo Riikonen kävi myös esittäytymässä.
Liittokokoustapahtuma Hämeenlinnan Aulangolla 20.-21. huhtikuuta oli monien mukana olleiden mielestä eräs upeimmista koskaan koetuista. Pohjois-Karjalan edustus oli vakuuttava aikoihin: 2 naista ja 7 miestä. Valintani liiton Vuoden Reserviläiseksi oli liiton tunnustus perinteiselle reserviläistyölle, mutta kiitos siitä kuuluu paitsi juukalaisille ystävilleni, koko maakunnan maanpuolustajille! Reserviläistoiminta on ennen kaikkea tiimityötä eikä onnistu ilman tukijoukkoja!
Kevään maastoliikuntatapahtumat, ensi kertaa järjestetty valtakunnallinen pyöräilytapahtuma Pyymäen Pyräys Kontiolahdessa ja perinteinen Juuan Mäntylampi-jotos kuin MPK ry:n tukema Sissi- ja erätaitokurssi ovat takana päin. Mahtavia tilaisuuksia. Kiitos myös muiden "repputapahtumien" järjestäjille ja osallistujille!
Elokuussa Onttolassa pidettävät Reserviläisliiton ampumamestaruuskisat ovat huipputapahtuma. Tiedän reserviläisten hoitavan järjestelyt ja kisat mallikkaasti. Osallistutaan kisoihin ja muihin reserviläistapahtumiin suurin joukoin. Pidetään reppu - reserviläisen ystävä - valmiina reissuun!

Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin puheenjohtaja
Jarmo A Tolvanen